...nimittäin lelujen hinta.

Rakas avokkaani, tuo dataaja-sukupolven valopilkku, osti itselleen uuden, hienon, tyylikkään ja kerrassaan (v)ihastuttavan kännykän.

Ei siinä mitään, ihmisethän ostavat uusia kännyköitä, autoja, tietokoneita, vesijettejä, lentokoneita ja avaruussukkuloita yhtenään näinä kulutushysterian kultaisina päivinä. Mutta...

Puhelinpornoilu on naurettavaa. Tuijotella nyt netistä tuntikaupalla mainospätkiä samasta kännykästä punaisena, valkoisena, harmaana ja sateenkaaren kirjavana. Selata foorumeita hullunkiilto silmissä etsien kaikkea oleellista ja ei-oleellista puhelimesta, sen toiminnoista ja lisävarusteista. Ladaten siihen musiikkia ja kuvia. Sitten siihen tietysti ostetaan iso muistikortti, siihen ladataan peli (vitun Zelda, veit minulta miehen, haista paska halpa narttu), sitä peliä naputetaan joka joutohetki, kun ei syödä, datailla, nukuta tai istuta vessassa. Kännykkää ihaillaan hiljaa huokaillen, sitä pidetään nukkuessa suunnilleen kainalossa tai sille laitetaan sänkyyn vähintään oma tyyny.  Ja minä, minä en tietenkään saa edes hengittää puhelimeen päin, siihenhän voi tulla vaikka naarmu.

Joten, julkinen pyyntö kaikille; tulkaa hakemaan pois tuo puhelin, miehen saa viedä myös, jos haluaa.