Ja kai jokainen nainen tietää, mitä se merkitsee?

Mistä lie periytyykään se vanha perinne, että karkauspäivänä nimenomaan nainen saa kosia miestä. Jos tulee pakit, mies on velvollinen ostamaan naiselle hamekankaan. Nykypäivän urbaani ja kauapunkilaistunut nainenhan ei tosin ompelukonetta enää edes tunnista vaikka se tiputettaisiin hänen päähänsä, joten pelkkää kangasta on turha ostaa. Täytyy siis ostaa hame tai ennemmin antaa naiselle kelvollinen summa (noin 500-10 000 euroa naisesta riippuen) kylmää käteistä, jotta nainen pääsee tukahduttamaan pakkien aiheuttaman kiukun, surun ja punahehkuisen raivonpuuskansa shoppailuun.

Jos taas mies suostuu naisen kosintaan, on siinä jokunen hyvä puoli, joskin rahallisesti siinäkin jää ajan mittaan tappiolle. Jo pelkästään merkkipäivä on korkeintaan joka neljäs vuosi, hyvässä lykyssä harvemmin (Wikipedia on ystävä). Muina vuosina sitä ei siis käytännössä ole ollenkaan, joten siitä ei tarvitse ottaa paineita niin usein eikä naisella ole mitään oikeutta avautua siitä, jos mies unohtaakin merkkipäivän silloin tällöin. Kunhan neljän vuoden välein muistaa. Parempi muuten olisi, ei se niin helkatin vaikeaa voi olla!

Jos rahalliset tappiot unohdetaan (asuntolaina, auto, korut, vaatteet jne), niin hyvässä lykyssä mies saa yhdessä ja samassa paketissa ainakin aluksi makuuhuoneen jumalattaren, ruuanlaittajan, siivoojan, pyykkärin, hierojan ja autonkoristeen. Ajan mittaan edut tosin hupenevat ja joillekin niitä ei ole suotu ollenkaan. Kannattaa siis olla tarkkana.

Naisen kannalta taas asia on positiivinen molemmin päin. Jos tulee pakit, on oikeutettu rasittavuuteen asti peräämään hamerahojaan tai jos mies ei saakaan alkukantaista paniikkikohtausta ja katso viisaimmaiksi paeta kirkuen paikalta, nainen saa hyvässä lykyssä loppuiän ylläpidon. Ja tietty kivan sormuksen, häät, missä paistatella kaiken keskipisteenä, talon, auton, koruja, vaatteita jne.

Parempi olla siis valppaina puolin ja toisin, 29. päivä on heti kohta nurkan takana.