Selaillessani tänään töissä erästä naistenlehteä silmiini osui kirjoitus aivoinfarktista. Ehkä hiukan mauton asia pilailla, mutta oireet olivat sen verran mielenkiintoiset, että pakko oli pysähtyä miettimään, mistä loppujen lopuksi olikaan kyse.

Lehteä lainaten:
- käden ja/tai jalan äkillinen voimattomuus ja/tai puutuminen
- puheen vaikeutuminen tai katoaminen
- näön katoaminen tai kaiken näkyminen kahtena
- nielemisen vaikeutuminen, suupielen roikkuminen
-pahoinvointi
-huimaus, tasapainon menetys

Tuohan kuulostaa ihan tavalliselta baari-illan oireilulta. Tietyssä vaiheessa iltaa puhe alkaa sammaltaa, nieleminen vaikeutuu ja alahuuli roikkuu. Kaveri siinä pöydän toisella puolella onkin saanut yllättäen kaksoisolennon, jota kättelisit kyllä kovasti, jos vaan saisit kätesi toimimaan. Jossain vaiheessa nouset poistuaksesi vessaan voimaan pahoin ja palatessasi takaisin huomaatkin yhtäkkiä lattian nousseen pystyyn. Sitten filmi katkeaakin.

Oireiden voimakkuus ja kirjo on sitä laajempi, mitä pidempi ja kosteampi ilta on. Joten ainakaan baari-iltana tai sitä seuraavana aamuna ei varmaankaan kannata turhan syväluotaavia diagnooseja tehdä. Se vain rassaa päivystävää, kun krapulainen Kaino-Vieno tai Pentti-Einari hoipertelee paikalle selittämään, että hänellä on "stana ihan vharrrmmsti  aivoinfr.. in.. infa... inraf... no she juddu khuitenki, khyllä sä tiiät!"