Tehtiin viime viikolla vuokrasopimus ja lyötiin avon kanssa hynttyyt yhteen saman katon alle. Ja saman katon alla sitten pysytäänkin, minä ainakin mitä tähän kattoon tulee. En aio olla ihan heti vaihtamassa osoitetta.

Vihaan muuttamista.

Muuttaminen on aivan hirveää. Kamalaa. Raivostuttavaa. Ärsyttävää. Rasittavaa. V*ttumaista. Kaikkea negatiivista. En käsitä niitä mielipuolia riemuidiootteja, jotka nauttivat muuttamisesta, tavaroiden pakkaamisesta, niiden sullomisesta autoon, joka on aina liian pieni tai ainakin väärän mallinen tai liian kaukana ulko-ovesta. Saman porukan mielestä tavaroiden purkaminen, pahvilaatikkoihin kompastelu, kantoavun simputtaminen ja muuttoilmoituksen tekeminen on kuin suurta juhlaa. Pitävätköhän nämä ihmiset myös esimerkiksi peräruiskeista ja muista epäinhimillisyyksistä?

Koira vahtii joka perkeleen risahdusta ja rasahdusta, mikä pihalta kuuluu. Onhan se kiva, mutta pidemmän päälle kohtalaisen ärsyttävää myös. Kaikki  tavarat ovat muka paikoillaan, mutta eivät kuitenkaan paikoillaan. En löydä mitään, ja olen kuitenkin itse järjestellyt kaiken.

Pahvilaatikoista löytyvät enää oikeastaan vain Cd-levyt, DVD:t, kirjat ja kansiot. Plus se kaikki käsittämätön roina, jonka olin tallettanut kirjoituspöytäni laatikostoon.

No jos jotain hyvää, niin heitin muuton yhteydessä varmaan kymmenisen kiloa turhaa paperia menemään.

Tupareiden pitoa en uskalla vielä edes ajatella. MIKÄ oletus ihmisillä on, että jos joku muuttaa, pidetään automaattisesti tuparit? Juuri kun on saanut kotona kaiken paikoilleen ja paikat hinkattua puhtaiksi, niin pitäisi kutsua kylään varsin kirjava apinalauma, jonka jäljiltä paikkoja saakin taas siivota seuraavan viikon.

Muuttaminen on pärsiistä.