Vihaan joulua.

Se on sellaista puhdasta, eläimellistä, kaunistelematonta vihaa, sanoinkuvaamatonta inhoa.

No ei ihan, mutta melkein. Minulle riittää, että kerran viikossa joudun töiden merkeissä sietämään joulua panikoivia ihmismassoja, jotka ryntäilevät ympäriinsä pikkujouluasujen, joululahjojen yms vuoksi. Kilometrien mittaiset listat pursuilevat toinen toistaan kalliimpia lahjoja ja ruokia, joista ehkä 1/7 on mieluisia ja joita voisi oikeasti jopa joku halutakin. Esimerkiksi rosolli. Kuka siitä oikeasti pitää? Tai lanttulaatikko. Se näyttää, maistuu ja haisee siltä kuin joku olisi sen jo pari kertaa kuljettanut kitansa kautta suuntaan jos toiseenkin.

Ja ne lahjat. Ne iänikuiset villasukat ja patalaput ja pitkät kalsarit ja pari numeroa väärän kokoiset pyjamat ja viime tingassa paniikissa ostetut hätälahjat. Oikeasti. Jos ihmiset eivät vaan keksi mitä ostaa, kysyisivät. Tai jos eivät tohdi kysyä, niin jättäisivät vaan ne lahjat ostamatta. Enemmän minua ilahduttaa vaikkapa joku mauton tusinakortti tai ihan vaikka kahvilla pistäytyminen kuin velvollisuudesta ostettu patalappu-pari, joka on kuitenkin niin sekundakamaa, että poltan sormeni ja koko käteni heti ensimmäisellä kerralla, kun yritän nostaa uunista kuumaa pellillistä makkaraperunoita.

Jos joku miettii, mitä minulle lahjaksi ostaisi eikä omaa hajuakaan siitä, mitä voisin haluta, niin tässä vaatimaton toivelistani:
*digitaalinen järjestelmäkamera
*arabi-ori
*irlanninsusikoira tai borzoi
*linna Ranskasta
*kuningaspyton
*suklaata

Lahjahankintojen lisäksi oli tämä ruokapuoli ja tolkuton sukulaisten ja kummin kaiman siskonpojan luona juokseminen.

Jouluna tai joulun alla on ihan turhaa aloittaa laihdutusta. Se on vähän kuin tekisi tsemurhan tylsällä linkkuveitsellä keskellä japanilaista keittiöveitsi-tehdasta. Naurettavaa, turhaa ja tuhoontuomittua. Kannattaa siis suosiolla vetää ruokaa enemmän kuin jaksaa syödä, maata äksänä sohvalla ja syödä vielä vähän lisää. Niitä konvehtirasioita ja suklaalevyjä sun muuta sukulaiset tunkevat lahjaksi kuitenkin ja sitten jos vielä loisii jossain tuttujen tai porukoiden nurkissa koko joulun, ei itse tarvitse tuhlata euroakaan ruokiin ja silti syö parin päivän aikana enemmän kuin keskimääräisesti koko kuluneena vuotena.

Tuo ruokapuoli ehkä tasoittaakin sen kyläilykaaoksen, kun pitää parin päivän sisällä kiertää puoli maakuntaa, että ennättää nähdä kaikki sukulaiset ja tutut, jotka odottavat sinun täyttävän velvollisuutesi mitä kyläilyihin tulee. Seuraavaan kertaan menee kuitenkin taas vuosi.

Kaiken kaikkiaan joulu on aika sekava ja paniikin omainen juhla. Pitää ostaa lahjoja, pitää ostaa ruokia, pitää ehkä ostaa jotkin siistit vaatteet, jos on isot sukujuhlat, pitää käydä kylässä, pitää tykätä joulumusiikista, pitää tykätä typeristä lahjoista, pitää tykätä mummon rosollista, pitää ihastella tädin antamia eriparisia itsetehtyjä villasukkia ja pitää sietää hiuksissa roikkuvaa serkkupoikaa.

Olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että olen aaton kännissä.