Viikonloppu, hiihtoloma, kesäloma, sairasloma, vapaapäivä, kuinka monta mahdollisuutta onkaan tuudittautua joutenoloon ja tottua laiskotteluun ja saamattomuuteen?

Hitot tiskeistä, hitot imuroimisesta, hitot sängyn petaamisesta, illallahan sinne viimestään kaadutaan uudelleen. Mitkä pyykit? Farkut ja huppari ovat luotu jatkuvaan käyttöön, ei niitä tarvitse pestä. Luuttuaminen on turhaa. Ruuanlaitto? Einekset ja Mäkkäri on keksitty.

Jatkuvassa olemisessa ja saamattomuudessa on huonotkin puolensa. Kun ei saa eikä voi minun tapauksessa liikkua ulos, alkaa muutaman viikon jälkeen muistuttaa elävää kuollutta: normaaliakin kalpeampi, kelmeä iho, tummat silmänaluset sekä silmäpussit, kuopalle painuneet silmät, hapsottavat hiukset, nuhjuinen vaatetus... Kirves vaan puuttuu selästä sekä lievä kalman haju leijailemasta ympäriltä.

Ilmeisesti tämän talven ainoat talviset kelit lipuvat kovaa kyytiä ohitse minun vaan jutellessa niistä tietokoneella, verhothan ovat lähes aina kiinni, joten uloskaan ei erityisemmin näe. Tupakalle ei yksin jaksa mennä eikä siitä tule kuin pahanhajuiset kädet ja tyhmä maku suuhun. Pätkittäinen tupakkalakko alkaa vaikuttaa epäilyttävän vahvasti.

Joutenollessa päivään tuntuu kertyvän monta tuntia lisää aikaa. Aamu yhdeksästä kello kahteentoista tuntuu olevan tuplasti enemmän matkaa kuin ennen, ilta yhdeksän sen sijaan on jo valovuoden päässä. Viikonpäivät menettävät merkityksensä ja tarkoituksensa ja on ihan sujuvaa huomata, ettei enää olekaan tiistai vaan jo perjantai. Kappas, mitäs siinä välissä oli?

Joutenolosta on vaan perkeleellistä repiä itsensä takaisin arkeen ja todeta, ettei maanantaina kellon soidessa puoli seitsemältä voikaan enää vaan kääntää kylkeä, vaan on ihan pakko nousta ja lähteä kouluun. Ja että jossain vaiheessa ei enää voikaan vedota kipeään selkään ja jalkaan, vaan siihen imuriin on ihan oikeasti pakko tarttua ja ne koiratkin on vietävä itse ulos.

Siihen asti aion vakaasti nauttia näistä joutavista, joskin helkutin tylsistä, päivistä parhaan taitoni mukaan: tekemättä yhtään mitään.