Havahduin eräänä päivänä hämmentävään tosiseikkaan.

Minusta on tulossa aikuinen.

Tiedättehän. Ne ihmiset, jotka maksavat laskuja enemmän kuin ostavat karkkia, suunnittelevat näppärän ja taloudellisen auton ostamista urheiluauton ja jättiläismäisen maasturin sijaan, katselevat järkeviä asuntoja ullakkoluukkujen ja kommuunikämppien sijaan ja käyttävät jakkua ja permanenttia.

Aloin vahvasti epäillä, että jonain aamuna herään permanentti päässä ja harmaaseen jakkuun pukeutuneena ja pihassa on maastopyörän sijaan jokin VW tai Volvo tai Ford tai mitä näitä aikuisten kiesejä nyt onkaan.

Lajitellessani sopimuksia, työtodistuksia, palkkakuitteja, tiliotteita sun muita tärkeitä aikuispapereita siistiin, mustaan kodinkansioon samalla, kun puhuttiin puhelin- ja nettiliittymien keskittämisestä en voinut olla ajattelematta sitä aikaa, kun maailma pyöri heppojen ja lauantaiaamun piirrettyjen ympärillä.

Toistaiseksi olen onneksi yhteiskunnan elätti ja verorahojen väärinkäyttäjä, opiskelija. Ryyppään tuet ja maksatan sossulla vuokran. Tai ryyppäisin tuet ja maksattaisin sossulla vuokran, jos en kovasti uhkaisi aikuistua.

Itse asiassa, eräänä päivänä en kehdannut laittaa kouluun päälleni ”koirankusettaja”-printillä varustettua hupparia, koska koin sen liian provosoivaksi sanavalinnaltaan. Mitä ihmettä? Senhän pitäisi olla juuri oikea syy pitää sitä hupparia aina ja kaikkialla! Hähää, vanhat harput imaisee herneen anukseen asti tästä, jesh!

Mutta ei. Olen tuhoon tuomittu. Permanentti ja jakkupuku, tervetuloa.