Onnessani sitten kiiruhdin kotiin tietoisena siitä, mikä siellä minua odottaisi. Pullo ihanaa, tummaa, täyteläistä viiniä. Tuota runoilijoiden, muusikoiden ja taiteilijoiden eliksiiriä, verenpunaista rakkauden juomaa.

Mutta.

Maailmaani tuli särö. Meillä ei ole pullonavaajaa, jolla olisin sen kirotun korkin näpertänyt auki. Joten, mitä herra MäkKaiveri tässä tilanteessa tekisi? Missä on puukko, missä on ruuvimeisseli? Ja ei muuta kuin hommiin.

*näper näper äher äher*, "VOI VTTU!"

Sitä kirottua punaviiniä oli katossa, seinissä, lattiassa, keittiönkaappien ovissa, minun naamassani, paidalla, k a i k k i a l l a!

No, sain viinini ja pääsin pesemään kattoakin. Nyt minulla on kattoa hiuksissa.

Lähti se avaaja saman tien hankintalistan kärkisijalle.